Mikä on Pelapelembretica ja kun sitä käytetään?

Se Pelembratica Se on merkityksetön sana, jota käytetään lasten runossa la cabra. Hänen käyttö tässä runoudessa eräänlaisessa jitanjáforassa. Termi Jitanjáfora ei ole vielä rekisteröity Espanjan kuninkaallisen akatemian sanakirjaan, ja sen keksi Meksikon Alfonso Reyes.

Sana jitánjafora nimeää kaikenlaisia ​​stanzoja ja sanapelejä, joilla ei ole merkitystä, käytettyinä perinteisesti sanallisissa peleissä ja lasten haasteissa.

Nämä epäyhtenäiset koostumukset on suunnattu tavujen tai fonisten ryhmien jakautumiseen. Tämä tehdään toistuvalla ja omituisella tavalla, koska merkitystä ei ole itse merkitys, vaan foneettinen peli.  

Yleensä nämä ovat kaavoja, jotka on täynnä sanoja ja ääniä, jotka eivät ole yhdenmukaisia, ja eksoottisesti kuulostavat eksoottisesti puhujalle itse.

Sanan lantepelembretica runo la cabrassa

Vuohen runo on osa Espanjan lastenkirjallisuutta. Lasten tekstit ja yleensä folklorinen käyttävät leikkisää toimintoa kielenkäytössä. Näissä tapauksissa viestistä tulee puhdas peli.

Seuraavaksi koko runo esitetään. Voidaan nähdä, että on käytettävä sisäistä prosessia siten, että tekstin absurdissa sen logiikka ratkaistaan. Tämä prosessi merkitsee kielen lakien ja käsitteellisten rakenteiden huomiotta jättämistä.

Vuohi

Kentällä on eettinen vuohi,

Perlética, Pelapelembretica,

Pelúa, Pelapelebrúa.

On eettiset lapset,

Peraletia, pelipelembreettinen,

Toluos, Pelapelembrúos.

Jos vuohi ei ollut eettinen,

Perlética, Pelapelembretica,

Pelúa, Pelapelebrúa,

ei olisi hänen eettisiä lapsiaan,

Peraletia, pelipelembreettinen,

Toluos, Pelapelembrúos.

Toinen 29. maaliskuuta 1936 päivätty versio sanoo:

Tämä oli eettinen, perlética, perimperlaattinen vuohi, perlúa, perlimperlambrúa, cornúa, hocicúo morron kanssa,

sillä oli eettinen, perlétic.

Jos vuohi ei olisi ollut eettinen, Perlética, perimperlatic, perlúa, perimperlambrúa, cornú,

Lapsi ei olisi ollut eettinen, perlétic.

Perlétic

Lasten runoissa ja kappaleissa on monia muita esimerkkejä näistä yksittäisistä leksisistä luomuksista, jotka tunnetaan nimellä Jitanjáfora. Nämä, kuten Pelapelembretica, voi olla sanoja, joita ei ole kielellä, mutta voivat olla olemassa.

Se voi olla myös sanoja, jotka pidetään jitanjáforana, koska ne ovat jo pudonneet käytöstä.

Viimeinen mahdollisuus ovat sanat, joita ei ole tai olemassa, koska ne eivät noudata kielen fonotaktisia sääntöjä.

Esimerkki tästä on lause, jota lasten valintamenetelmänä monissa osissa maailmaa: Tin Marín de do Pingüe cucara macara títere oli.

Tätä kuullaan myös, jota käytetään arpajaisiin: yksi, donitsi, kymmenen, catena, quina, quineta, kun kuningatar hänen gabinetassaan; Gil tuli, kynsi, kynsi, cancilón, kerro heille hyvin, että kaksikymmentäluvut ovat.

Viitteet

1. Moreno Gruss, a. (1998). Lasten kirjallisuus: Johdanto sen ongelmassa, historiassa ja didaktiikassa. Cádiz: UCA Publications Service.
2. S. S. (S/F). Jitanjáforas, lasten runolliset pelit. Toipunut Zurgaiista.com
3. Mrote, P. (2008).  Tyttöjen peli. P-kirjaimessa. C. Cerrillo ja c. Sánchez ortiz (koordinit.-A, Sana ja muisti: Lasten suositun kirjallisuuden tutkimukset. Cuenca: Castilla University La Mancha.
4. Espinosa, a. (1987). Suosittu tarinoita Castilla Y Leónista, osa 2. Madrid: CSIC -toimitus.
5. Penas Ibáñez, m. -Lla. (2009). Semanttinen muutos ja kieliopillinen kilpailu. Madrid: Ibero -American toimitus.